Empatiaa, huumoria ja hyvää kuntoa

Hautausmaan työntekijä osaa sekä ajaa traktoria että kohdata surevan omaisen. Työn suola on vaihtelevuus – ja taukohuoneessa kukkiva yhteinen huumori.

Teksti ja kuva Heidi Nevalainen

Talvisin harmittaa, kun heitä ei näy. Keväällä he sitten saapuvat kuin muuttolinnut. Hautausmaiden kausityöntekijöiden työn alkua odottavat sekä hautausmailla kävijät että seurakunnan muu henkilökunta.

– ”Ai nytkö te tulitte, se on kesä taas”, meille usein täällä keväällä sanotaan, kertoo Terhi Kiri, Helilän hautausmaan ”kymppi” eli työryhmän vetäjä.

Tänäkin vuonna Kotka-Kymin seurakunnassa työskentelee nelisenkymmentä kausityöntekijää ja Pyhtään seurakunnassa 12. Osa aloittaa jo huhtikuun puolivälissä, osa toukokuussa ja loput kesäkuussa.

– Kyllä he on meille hirveän tärkeitä. Heidän ansiostaan hautausmailla näyttää siltä kuin siellä näyttää, kiittää kausityönjohtaja Niina Rahola Kotka-Kymin seurakunnasta.

– Siistit, kauniit hautausmaat antavat seurakunnalle positiivisen ja seurakuntalaisia arvostavan ilmeen. Hautausmailla vierailee paljon ihmisiä ympäri Suomea, Pyhtään kirkkoa käy katsomassa paljon turisteja myös ulkomailta. Hyvin hoidettu hautausmaa on mainoskuva koko Pyhtäälle, pohtii kausityönjohtaja Leena Rågback Pyhtään seurakunnasta.

Vaihtelevaa työtä

Kausityöntekijöiden työpesti alkaa keväällä alkusiivouksella. Paikat laitetaan talven jäljiltä taas kuntoon. Esimerkiksi viime syksynä lumi tuli niin aikaisin, että osa lehdistä oli vielä puussa. Lumien sulettua viime vuoden lehdet olivatkin kausityöntekijöitä vastassa.

– Alkusiivous on aikamoinen savotta, siinä saa haravaa heiluttaa, tietää Kiri.

Seuraavaksi voidaan jo alkaa hoitaa niitä hautoja, jotka ovat pitkäaikaisesti seurakunnan hoidossa. Omaiset voivat siis valita, hoitavatko läheisensä hautapaikkaa itse vai ostavatko hoitopalvelun seurakunnalta. Yksi iso työtehtävä hautausmaalla onkin se, että kaikki seurakunnan hoidettavat haudat pitää merkitä tietynlaisella lapulla, jotta tiedetään, mitä missäkin kohdassa tehdään.

Ja pian koittaakin se päivä, jolloin hautausmaalle ilmestyy suuri kuorma kukkia istutettavaksi haudoille. Heliläänkin niitä tulee useita satoja. Loppukesästä kastellaan, hoidetaan ja tietysti leikataan nurmikkoa.

– Työn vaihtelevuutta riittää. Ja täällä meidän hautausmaalla kaikki työntekijät käyttävät kaikkia koneita ja välineitä, sekin lisää sitä vaihtelevuutta, kertoo Kiri.

Konkareita ja kokelaita

Nyt Helilän porukka on kokoontunut aamukahville. Lasketaan työvuosia: Terhi Kirillä on käynnissä 13. kesä hautausmaalla, Sari Okulovillakin jo seitsemäs. Marika Villa tuli kolme kesää sitten opiskelijaksi ja täällä hän on yhä. Yksi tuli, koska tykkäsi muutenkin oleilla hautausmailla, toinen sattumalta ja kolmas siksi, että harvaan muuhun paikkaan enää keski-iän paremmalla puolella pääsee.

Ensikertalaisiakin on, kuten Ulla Putkonen.

– Tähän porukkaan oli todella helppo tulla.

Se on helppo uskoa. Kahvikuppien äärellä nauretaan ja vitsaillaan. Todetaan, että työ kysyy paitsi hyvää fyysistä kuntoa myös sopivaa huumoria. Ja tänä keväänä pitkiä kalsareitakin, kun toukokuun aamuinakin oli vielä pakkasta. Kylmä tulee, vaikka kuinka ahkeroi.

– Olen kaikille sanonut, että ei täällä tarvitse repiä itseään rikki. Tehdään omaan tahtiin, miten pystytään, Terhi Kiri muistuttaa.

Tarinoita nimien taustalla

Fyysistä kuntoa siis vaaditaan, mutta entä henkinen puoli? Tuoko työhön oman mausteensa se, että työpaikkana on hautausmaa?

Hetkeksi taukohuone hiljenee ja ilmeet muuttuvat vakavammiksi.

– Kyllä se tuo. Minä esimerkiksi en hautakivien tekstejä koskaan lue, toteaa Marika Villa.

Voi olla parempi olla ajattelematta nimien taustalla olevia kohtaloita. Erääseenkin hautakiveen oli kirjattu vain lapsien nimiä. Villa oli hoitanut hautaa jo pitkään tätä huomaamatta, kunnes työkaveri mainitsi asiasta.

Tärkeintä on, että jokainen löytää itselleen sopivan tavan suhtautua hautausmaalla työskentelyyn. Toisille taas on ihan luontevaa lueskella muistomerkkien tekstejä.

– Minua kiinnostaisi ne tarinat nimien taustalla. En koe sitä mitenkään raskaana, tuumaa Ulla Putkonen.

Kiitoksia ja keskusteluja

Hautajaisissa omainen kohtaa yleensä ainakin papin, kanttorin ja suntion. Mutta kun tilaisuus on pidetty, on seuraava vastaan tuleva seurakunnan työntekijä usein hautausmaan työntekijä. Moni haluaa pysähtyä keskustelemaan.

– Meillä pitää olla aikaa keskustella ihmisten kanssa. Ja täytyy osata olla omaisten silmissä empaattinen, vaikka he eivät juttelemaan tulisikaan, sanoo Terhi Kiri.

Hautausmaan työntekijät saavat myös paljon palautetta työstään, enemmän positiivista kuin negatiivista. Hiljattain eräs kävijä kiitteli, että täällähän on paljon siistimpää kuin Helsingin hautausmailla. Se palaute saa edelleen hymyn kaikkien huulille.

Hautausmaiden työntekijöiden toiveet kävijöille

• Lajittele roskasi. Katso jäteastian kyljestä, mille jätteelle se on tarkoitettu.
• Kerää kesäajaksi lyhdyt ja lasikynttilät pois. Älä nosta niitä hautakiven taakse, sillä se hankaloittaa alueen hoitamista.
• Jos läheisesi haudalle on ostettu hoito seurakunnalta, älä istuta haudalle itse kukkia. Tuo sen sijaan vaikkapa leikkokukkia kukkasuppiloon. (Poikkeuksena kasteluhoito, jossa omainen tuo itse kesäkukat ja seurakunta huolehtii niiden hoidosta.)
• Oikaise vinossa oleva hautakivi, ne ovat turvallisuusriskejä. Oikaisuja tekevät kiviveistämöt tai viherrakentajat.
• Muista, että työntekijöiltä saa aina tulla kysymään, jos kysyttävää on. Työntekijät voivat auttaa siinäkin, jos et löydä etsimääsi hautaa.