Monien merkitysten virsi

Tutkija Tuomas Lehtosen mielestä Suvivirsi on kiehtova siksi, että siinä yhdistyy kaksi erilaista runouden ja laulamisen perinnettä. Virren tekijöistä tiedetään varmuudella hyvin vähän.

Teksti ja kuva Elina Valtonen

Jälleen on käsillä se, armas aika, kun Suvivirttä lauletaan koulujen päättäjäisissä.

– Kallisarvoinen, odotettu vuodenaika on saapunut, muotoilee Helsingin Yliopiston uskontotieteen professori Terhi Utriainen tutkimusartikkelissaan.

Utriaisen tutkimus viime vuodelta käsittelee Suvivirren roolia koulujen kevätjuhlissa. Aika ajoin keskusteluun nousee, pitäisikö kouluissa laulaa jotakin muuta kuin hengellinen virsi. Riippumatta siitä, miten tässä keskustelussa haluaa asemoitua, Suvivirsi on suomalaisten keskuudessa erittäin tunnettu ja rakastettu virsi.

Suvivirttä on tutkinut myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri ja tutkija Tuomas Lehtonen. Hän kertoo, että Suvivirsi on todella tunnettu ja hartaasti veisattu myös Ruotsissa.

– Riippumatta siitä, minkälaisen kannan Suvivirren asemaan haluaa ottaa, se on merkittävä ilmaisuperinteen kannattelija.

Nälkävuosien keskellä ajatus keväästä lohdutti

Lehtonen voi nähdä useita syitä sille, miksi Suvivirrestä on tullut niin ikoninen. Se kuvaa väkevästi kevään tuloa olosuhteissa, joissa ihmiset kärsivät pitkästä talvesta. Kosketuspintaa asiaan saatiin kenties tänä keväänä, mutta virren syntyaikaan talven ankaruus ja puute oli käsinkosketeltavaa.

1600-luvun lopulla Suomessa kärsittiin rajuista nälkävuosista. Agraariyhteiskunnassa elämä oli muutenkin vaikeaa.

– Ymmärrys niukkuudesta oli hyvin konkreettista. Siksi Suvivirren suomennokseen valitut sanat ovat hyvin ruokaisia ja aineellisia. Suvivirsi antoi lupauksen lämmöstä ja uudesta sadosta, Lehtonen sanoo.

Vuoden 1701 virsikirjan Suvivirressä tosiaan lauletaan muun muassa, että ”ann askeles tiucku raswast”. Lehtonen sanoo, että teksti on vertauskuvallisesti kertonut hengellisen sanoman voimasta ja syvyydestä. Aineellista ja hengellistä ei nähty toisiaan poissulkevina.

Varmoja tietoja on vähän

Suvivirren alkuperästä ei tiedetä kovinkaan paljon. Lehtosen mukaan varmuudella tiedetään, että ruotsinkieliseen virsikirjaan ”Den blomstertid nu kommer” ilmestyi vuonna 1695 ja suomalaiseen virsikirjaan Suvivirsi ilmestyi vuonna 1701.

Suvivirren tekijänä on pidetty 1600-luvulla elänyttä Visbyn superintendenttiä Israel Kolmodinia ja virren suomentajana kainuulaiseen pappissukuun kuulunutta Erik Cajanusta. Virren tekijöistä ja heidän taustoistaan käydään kuitenkin yhä debattia.

– Itselleni ei ole ollut niin tärkeää miettiä tekijöitä, vaan itse tekstiä. Suvivirsi kuvaa hyvin sitä, miten kielenkäytön maisema mullistui Suomessa.

Suvivirressä on alku- ja loppusointuja

Se mullistui virsilaulujen myötä, tutkija kertoo. Ruotsin- ja saksankielisissä virsirunoissa oli tyypillistä loppusoinnillinen muoto, kun taas suomalaisessa perinteessä suosittiin alkusointua.

Alkusointu, kuten Kalevalasta tuttu ”Vaka vanha Väinämöinen”, auttoi muistamaan lauluja ja runoja aikana, jolloin ei osattu kirjoittaa.

– Tutkimuksessa on sitten pidetty joko edistysaskeleena tai taka-askeleena sitä, että kansan- tai kalevalainen runous syrjäytyi valtavirrasta. Tällainen suomenkielinen runous ei koskaan saanut kirjallisessa runo- ja laulukirjoituksessa vakiintunutta asemaa.

Suvivirressä on sekä alku- että loppusointuja, eli siinä yhdistyy kaksi erilaista runouden ja laulamisen perinnettä.

– Ruotsinkielisessä laulussa ei nähdäkseni ole tämmöistä yhdistelyä, se on suomenkielisen Suvivirren erityisominaisuus.

Yhtymäkohtia aiempiin runoihin

Toinen Lehtosta kiinnostava näkökulma Suvivirteen on siinä oleva vahva luontojohdanto. Tutkijan mukaan luontokuvaukset yleistyivät 1100-luvulla kirkollisten oppineiden keskuudessa.

1200-luvulla julkaistiin Carmina Burana -nimisessä runokokoelmassa laulu Tempust adest florium, joka ylisti kevättä sekä maallista miehen ja naisen välistä rakkautta. Lehtosen mukaan kyseisellä tekstillä on selviä yhtymäkohtia 1500-luvulla tehtyyn kevätrunoon, joka esiintyy laulukokoelmassa Piae Cantiones. Cantionesin kevätruno puolestaan on hyvin samankaltainen kuin Suvivirsi.

– Suvivirsi on eurooppalaisen luontoon ja luomistyöhön, uudistumiseen ja erotiikkaan liittyvässä risteyskohdassa. Yksi lyhyt teksti sisältää moninaisia kulttuurisia kerrostumia. Siksi se on niin kiehtova.

Lue lisää: Utriainen, T. (2023) Jumala uppoaa keltaiseen ja vihreään: Suvivirsi, rituaalilaulut ja mahdollisuuksien maailmat alakoulun kevätjuhlassa. Julkaisussa Sykäri, V., Mäkelä, H. H. & Kallio, K. (toim.) Sanojen luonto: Kirjoituksia omaehtoisen ilmaisun poetiikasta ja ympäristöistä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.