Lempeät, lämpimät lapsuuden kuvat

Kuvataiteilija Martta Wendelin vietti onnellisen lapsuuden Karhulassa ja Kotkassa.

Teksti: Ulla-Maija Sievinen, kuvat: Martta Wendelin -seura ja kirjasta Martta Wendelin elämä

Lapsuuden kotiseudulla on vaikutusta ihmisen elämään, ja tämä henkinen kotiseutu säilyy usein ihmisessä, vaikka aikuiselämä kuluisi muualla.

Suomalaisten rakastama kuvataiteilija Martta Wendelin kuvaa omaa lapsuutensa kotiseutua näin: ”Kirkkaita tulia oli pilvin pimein. Ne olivat sahojen ikkunoita. Taivaskin oli täynnä tähtösiä. Ja entäs sitten Kotkan kaupunki, se oli niin hirveen kaunis.”

Tietokirjailija Päivi Ahdeoja-Määtän tuore teos Kultahiekkaa ihmisten poluille, Martta Wendelinin elämä (Docendo 2024) kertoo valloittavasti näistä taiteilijan lapsuuden ja nuoruuden ajoista. Kirja kokonaisuudessaan on kiinnostavasti ja valaisevasti kerrottu kuvaus Wendelinin elämästä ja taiteesta.

Lapsia kannustettiin luovuuteen

Martta Maria Wendelin (1893–1986) syntyi sahamiljöössä Karhulan Sahaniemessä sahanhoitaja Wilhelm Wendelinin ja hänen Ida-vaimonsa perheeseen.

Wendelinit asuivat kahden perheen puutalossa. Se oli rakennettu sahan työntekijöiden asunnoksi. Pihapiiri ja puutarha tarjosivat leikkipaikkoja, lapset auttoivat kasvimaalla ja uittivat kaarnalaivoja puroissa. Isä oli rakentanut pihalle leikkimökin, jossa oli pieni hellakin. Siellä asuivat Martan nuket.

Eipä ihme, että Martta Wendelin aikuisena teki mielellään kesäisiä kuvia leikkivistä lapsista.

Isä-Wilhelmiä kuvataan yritteliääksi ja aikaansaavaksi. Hän sai työpaikan vuorineuvos William Ruthin sahalta Karhulassa, ensin sahakirjurina ja sitten lautatarhan hoitajana. Silloin elettiin Suomen sahateollisuuden nousuaikaa. Sahanomistajat olivat alueen johtohahmoja, William Ruth Kotkan alueen itseoikeutettu itsevaltias.

Ida-äiti oli hänkin yritteliäs ihminen. Hän oli myös käden töiden taitaja.

Martan perheessä lapsia kannustettiin luovuuteen. Perheen lapset, Axel, Yrjö, Oiva ja Martta piirsivät kotinsa klahvipöydän äärellä. Jouluksi he saivat uusia piirustustarvikkeita ja maalilaatikoita.

Martta Wendelin onkin myöhemmin muistellut näin: ”Oikeasti se alkoi silloin, kun lapsi oppi pitämään kynää kädessään. Silloin ei ollut lapsille kuvakirjoja, ei liioin satukirjoja. Sadut ja tarinat oli siis synnytettävä omassa mielikuvituksessa ja niitä elävöittämään tarvittiin kuvia. Piti piirtää päähenkilöt paperille ja toiminta jatkui sitten mielikuvituksessa.”

Uuteen kotiin Kotkan keskustaan

Vuoden 1899 joulua Wendelinin perhe vietti uudessa kodissaan Kotkan keskustassa.

Perheessä tapahtui muitakin muutoksia: sekä isä että äiti ryhtyivät yrittäjiksi. Wilhelm perusti ystävänsä kanssa vuonna 1899 tiilitehtaan ja sitten oman sahayrityksensä. Hänestä tuli siis William Ruthin kilpailija, ja hän jäi pois siihenastisesta työstään.

Tästä ei vallan hyvää seurannut: Wilhelm joutui useisiin oikeudenkäynteihin entisen työnantajansa William Ruthin takia. Wilhelmin varat hupenivat, ja hän oli jopa lyhyen aikaa vangittuna.

Äiti Ida perusti 1900-luvun alussa kutomo- ja vaateliikkeen. Se auttoi perheen taloudellista tilannetta, ja lapset pääsivät käymään yhteiskoulua. Tytöille se oli hyvin edistyksellistä noina aikoina.

Martta aloitti koulunkäynnin melkein 9-vuotiaana, syksyllä 1902 yhteiskoulun vanhassa koulurakennuksessa, joka oli arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema. Se sijaitsi nykyisen Kotkan pääkirjaston paikalla. Sama arkkitehti suunnitteli myös Kotkan kirkon.

Kolmen vuoden kuluttua opetus siirtyi vuonna 1896 rakennettuun jugendtyyliseen koulurakennukseen eli Kotkan suomalaiseen yhteiskouluun.

Alttaritaulun kuvia joulukortteina

Martta muisteli aikuisena lapsuuttaan: ”Kasvoin poikaparvessa ja rakastin ulkoilmaelämää. Vasta 12-vuotiaana aloin muuttua tytöksi, sulkeutuneeksi, omapäiseksi. Kuten lapset yleensä, olin hyvin uskonnollinen.”

Martan uskonnollisuus näkyy hänen päiväkirjamerkinnöissään. Hän on kertonut, että päästyään ylioppilaaksi hän jätti ”tanssit ja huvit” kokonaan pois. Kirkon järjestämän rippikoulun sijasta hän kuitenkin valitsi yksityisen rippikoulun.

Kiinnostus uskontoa kohtaan voi näkyä myös hänen lukuisissa piirroksissaan ja maalauksissaan, joissa aiheena on alttaritaulu. Niitä on julkaistu mm. joulukortteina.

Martta Wendelin kuvasi rakastetuissa postikorttikuvissaan ja muissakin kuvissaan paljon perhettä, lapsia, arkielämää ja luontoa. Hänen kuvistaan välittyvät lämpö, myötätunto ja lempeys kuvattaviaan kohtaan sekä halu ripotella kultahiekkaa ihmisten poluille.