Ylistys ohdakkeille

Lapset vinkuvat auton takapenkillä. Äidin käytössä on vain Spotifyn ilmaisversio, jossa täytyy kuunnella mainoksia ja skippauksiakaan ei ole loputtomiin käytössä. Lapset ovat tottuneet isän premium-palveluun. Itku meinaa päästä, kun sitä haluttua biisiä ei pääsekään kuuntelemaan sillä sekunnilla, kun olisi sen halunnut kuulla.

Jäin miettimään, miten erilainen oma nuoruuteni onkaan ollut. Lapset eivät tiedä mitään siitä, kun odotettiin C-kasetin kanssa, että radiosta sattuisi tulemaan se oma lempibiisi valmiina painamaan äänitys päälle. Ja kun se soi, täytyi vain toivoa, että juontaja ei puhuisi biisin päälle, jotta laulun saisi kokonaisena talteen.

Miten hienoa sitä kappaletta sitten olikaan kuunnella kasetilta! Se tuntui aivan luksukselta, jos operaatiossa onnistui. Kun kaikki on tehty liian helpoksi, kiitollisuus unohtuu herkästi. Asioita ei osaa pysähtyä arvostamaan, kun niitä pitää itsestään selvinä.

Rakastan virren 341 sanoja, joissa lauletaan: ”Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.” Jos elämä on pelkkää ohdakkeissa kahlaamista, ei se tietenkään ole hyvä. Mutta tietty määrä ohdakkeita tarvitaan, että osaisimme arvostaa kukkasia.

Tänään rukoilen, että Jumala ei antaisi liikaa eikä liian vähän – kukkasia tai ohdakkeita. Vaan sopivasti, että osaisin kiittää.

Enna Järnstedt
​​​​​​​Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan pastori.